Kymmenen vuotta

Aloitin tämän pienoismallin rakentamisen jo yli kymmenen vuotta sitten. Yhdeksänkymmentäluvun lama alkoi olla lopuillaan, olin valmistunut ja saanut vakinaisen työpaikan. Tuntui, että voisin ostaa itselleni jotain kivaa, ihan vain huvin vuoksi.

Olin pienenä poikana rakennellut Airfixin lentokoneita, hienompana Junkers JU 52, jota muistan rakentaneeni huolella ja kauan. Lentokoneista etenin Revellin automalleihin joissa tarkkuus oli jo aivan eri luokkaa. Rakensin myös kauko-ohjattavan veneen nimeltään Carina II, joka minulla on muistakseni vielä jossain tallella.

Carina oli hytillinen matkavene. Ei kovin detaljoitu, mutta liikuva. Nyt halusin rakentaa jotain hienoa, jonka voisi laittaa takan päälle, jos minulla joskus olisi takka. Vanha askartelukeskus oli lopettanut toimintansa, mutta Kaisaniemenkadulle oli avattu uusi pieni, mutta asiantuntevan oloinen askarteluliike Hobby Point. (sittemmin liike kasvoi ja muutti Fredalle) Kävin siellä välillä ihailemassa malleja ja haaveksimassa jonkin Vasa-laivan tai Cutty Sarkin tai muun sellaisen rakentamisesta.   Kauppias opasti minut kuitenkin oikealle polulle ja vakuutti,että Blue Nosessakin olisi minulle tekemistä enemmän kuin tarpeeksi ja sekin olisi todella hienon näköinen, jos vain koskaan saisin sitä valmiiksi.

Rakentaminen sujui hyvin. Blue Nose II kuuluu Billing Boatsin advanced beginner -sarjaan ja sen runko rakennetaan kahtena puolimallina, jotka liimataan valmiina yhteen. Sarjaan kuuluu melkoinen nippu "lautoja" eli pieniä 1x3x450 mäntyrimoja jotka taivutetaan kaarien päälle. Nämä kaaret ovat vanerista laserilla esileikattuja ja mitoitukseltaan kiitettävän tarkkoja. Pasutin laudat yksi kerrallaan kiehuvan teekannun nokasta tulevassa höyryssä notkeiksi ja liimasin paikalleen UHU Hart -liimalla. Se on hiukan sotkuista tavaraa, mutta tarttuu nopeasti myös kosteaan puuhun. Kuivumisen ajaksi tuin laudan vielä maalarinteipin pätkillä, ja kietomalla koko hoidon tiukalla siteellä.
Rungon valmistuttua hioin sen ja maalasin vedenpäälisen osan mustaksi ja reelingit valkoisiksi. Koska olin niin tyytyväinen työnjälkeeni, en raaskinut maalata pohjaan "myrkkymaalia" vaan ainoastaan lakkasin vedenalaisen osan. Vuosien kuluessa lakkaus on kauniisti tummunut ja on varsin arvokkaan näköinen.

Sitten hyvin edennyt mallin rakennus pysähtyi kymmeneksi vuodeksi. Minusta tuli isä.

Blue Nosen kiiltävänmusta rikaamaton runko muutti kahdesti, koristi lastenhuoneen ikkunaa, olipa kai mukana leikeissäkin ja kesti kaiken tämän mukisematta. Mikään ei hajonnut, kovasta käsittelystä huolimatta.

Malli palasi työn alle kuukausi sitten. Olin joutunut jalkaleikkauksen jälkeen pitkähkölle sairaslomalle ja kaipasin tekemistä, jossa ei tarvitsisi liikkua, vaan voisi istua jalka suorana rauhallisesti paikallaan. Melkein kaikki osat löytyivät alkuperäisestä laatikostaan. Ohjekirja oli kadonnut, mutta sen sain ladattua verkosta. Pienempiä heebeleitä, kuten chainplateja oli kadoksissa, mutta yhtäkaikki aloin taas rakentaa.